Blogi: Elääkö Suomi osaamisesta vielä huomennakin?

29.8.2019

”Suomi elää osaamisesta”  on loppuun käytetty fraasi, jolle vielä joku yhteiskunnassamme jaksaa nyökytellä hyväksyvästi. Sen sijaan se joukko on lisääntymässä jotka ovat luopuneet siitä uskosta, että tämä lause oikeasti merkitsisi enää mitään.

Eduskuntavaalien alla puhuttiin ponnekkaasti koulutuksen kunnianpalautuksesta. Uuden hallitusohjelman myötä korkeakoulukentällä nähtiin pilkahdus valoisammasta tulevaisuudesta, kun tälle sektorille luvattiin lisärahaa pitkän leikkaamistien jälkeen.

Syksyn tullen valtionvarainministeriön punakynätalkoiden jälkeen hallitusohjelmassa ammattikorkeakoulujen perusrahoitukseen luvatut 20 miljoonaa euroa on kutistumassa vaatimattomaan 5 miljoonaan euroon ensi vuoden budjetissa. On kuulema valtionvarainministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön tulkintaero, onko koulutuspanostukset tarkoitus laittaa täytäntöön täysimääräisesti heti hallituskauden alussa vai jaksottaa ne useampaan erään.

Tulkintaeroista kiistelevien ministeriöiden olisi  ymmärrettävä, että korkeakoulujen tarve luvatulle rahoitukselle on todellinen ja ne on toteuttava täysimääräisesti heti. Korkeakoulujen tehtävät lisääntyvät muun muassa jatkuvan oppimisen, aikuiskoulutuksen, hakijasuman purkamisen sekä tutkimus- ja innovaatiotoiminnan puitteissa. Näitä velvoitteita ei ole mahdollista täyttää valtiovarainministeriön ehdottamilla hiluilla. Kun yhtälöön lisätään kahden viime hallituskauden aikana ammattikorkeakouluilta leikatut 200 miljoonaa euroa, kuka tahansa ymmärtää tehtävän olevan mahdoton.
 
Politiikassa ei usein haluta katsoa peruutuspeiliin, mutta koulutuspolitiikan osalta se olisi suotavaa. Kun tarkastellaan korkeakoulusektorin toimintaa kahden edellisen hallituskauden ajalta, sitä kuvaa ennemmin selviytymistaistelut kuin aidoista tarpeista lähtevä rakentava ja omaehtoinen kehittäminen.

Jatkuvan taloudellisen epävarmuuden kanssa eläminen, alati lisääntyvät tehtävät ja vaatimukset opiskelijamäärien kasvattamisesta ovat pakottaneet korkeakoulut keskittymään selviytymiseen silloin, kun tarvetta olisi ollut aidolle rakenteelliselle kehittämiselle. Esimerkiksi näiden kahden vaalikauden leikkureiden vuoksi aloituspaikkoja on lisätty koulutusaloille, jotka ovat olleet korkeakouluille taloudellisesti kannattavia eikä aloille, joille olisi aitoa tarvetta työmarkkinoilla myös tulevaisuudessa. Korkeasti koulutettujen työttömyyden kehitystä 2000-luvulla tarkasteltaessa on sanottava, että eilisen huonot koulutuspoliittiset päätökset näkyvät huomisen epätoivoisessa työllisyystilanteessa.

Jos Suomi todella elää osaamisesta ja mielimme nostaa työllisyysasteemme yli 75 prosenttiin, on nyt viimeinen hetki investoida koulutukseen. Meillä ei ole varaa menettää yhdenkään uskoa siihen, etteikö korkea osaaminen olisi yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja talouskasvun perusta.  


Teksti ja lisätiedot:

Henna Hirvonen

Asiantuntija, koulutus, elinkeinopolitiikka, työllisyys

040 768 1365

henna.hirvonen@tradenomi.fi