Blogi: Tupon paluu?

25.6.2020

Syksyn budjettiriihessä ratkotaan poikkeustilan aiheuttamaa tilannetta ja luvassa on mahdollisesti kivuliaitakin päätöksiä. Jotta tilanteesta selvitään parhaalla mahdollisella tavalla, tarvitsee maan hallitus rinnalleen myös työmarkkinajärjestöt.

Parlamentaarinen päätösprosessi ei selviä ilman työmarkkinajärjestöjä ja sama pätee myös toisinpäin. Kolmikantaisessa valmistelussa kukin taho joutuu tinkimään omista tavoitteistaan niin talous-, sosiaali- kuin työllisyyspoliitikan osalta. Mutta yhdessä sopien löytyvät parhaat ratkaisumallit, joilla kohdataan poikkeustilan vaikutukset.

Vaikka tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo on haudattu moneen kertaan, se on vuosien mittaan tehnyt paluun eri muodoissaan. Kuluneen kevään aikana kahdesti työmarkkinajärjestöt kasasivat nopeasti maan hallitukselle yhteiset esitykset ns. koronatoimista. Ja vaikka Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ei sääntömuutostensa myötä keskitettyjä sopimuksia tee, se ei näyttänyt olleen keväällä näiden "minitupojen" syntymisen tiellä.

Syksylläkin työelämäkysymykset ovat hallituksen pöydällä: muun muassa paikallinen sopiminen, työttömyysturva, perhevapaa- ja yt-lain uudistaminen odottavat ratkaisuja. Pienillä kosmeettisilla muutoksilla emme saa työmarkkinoita pyörimään. Esimerkiksi työttömyysturvauudistus on tehtävä huolella, mutta kunnianhimoisesti.

Työmarkkinoille on saatava mukaan laajempi joukko työntekijöitä ja yritysten edellytyksiä palkata työvoimaa on parannettava. Työn tekemisen pitää olla kannattavaa, olipa kyse määräaikaisesta, osa-aikaisesta tai vakituisesta työsuhteesta. Lisäksi on löydettävä keinoja nuorten ja osatyökykyisten pääsyyn työmarkkinoille ja toisaalta on huolehdittava siitä, että työuran loppuvaiheessa olevat pysyvät eläkeikään saakka töissä.

Jotta isoja rakenteellisia muutoksia voidaan tehdä, on niihin kytkettävä myös veropolitiikka mukaan. On vaikea nähdä, että nykyhallitus kykenisi yksin ratkaisemaan näitä laajoja kysymyksiä ja jo siksikin tulopoliittiselle sopimiselle on tilausta.

Ratkaistavia aihekokonaisuuksia ovat ainakin:

  • Palkkaratkaisut yksityisellä ja julkisella sektorilla
  • Talouspoliittiset toimet
  • Tulonjakoa koskevat toimet
  • Sosiaalipoliittiset toimet
  • Eläkepolitiikan tulevaisuus
  • Työlainsäädäntöä koskevat asiat

Tuttuun tapaan näitä kysymyksiä ratkaisemaan istuisivat työmarkkinakeskusjärjestöt ja valtio. Tupomallisesta sopimisesta hyötyisivät loppukädessä kaikki osapuolet.

Viimeisin liittokierros osoitti, ettei se toimi toivotulla tavalla. Kun kustannusvaikutukset on päätetty muualla, ei työehtosopimusten rakenteita ole mahdollista muuttaa neuvottelupöydissä. Lausuma "neuvotteluja käydään jokaisen alan omista lähtökohdista" on lähinnä vitsi. Kulunut kierros osoitti, että samoilla tavoitteilla tullaan kaikkiin pöytiin, olkoon alalla kasvua plus tai miinus 20 prosenttia. Näin toimittiin EK:n sääntömuutoksesta riippumatta.

Työehtosopimusten synnyttämisessä on nähty pitkiä neuvotteluprosesseja ilman mainittavia työllisyysasteen nousua tukevia tuloksia. Nyt tarvitaan koko työmarkkinakentän kattava yhteinen näkemys kilpailukykyä tukevasta sopimuslinjasta.

Olisko näillä pelimerkeillä rehellisempää miettiä paluuta tupomalliseen sopimiseen?

Paikallista sopimista on usein esitetty ihmelääkkeeksi työelämäkysymysten ratkaisemiseksi, niin tälläkin kertaa. Yksin eduskunnassa käytävä keskustelu paikallisesta sopimisesta puoltaa laajempien tupomallisten sopimusten tekemistä. Sen edistämiseksi tarvitaan niin lainsäädäntöä kuin sopimustoimintaa - ja näihin molempiin tarvitaan keskusjärjestöjä tekemään linjauksia.
 
Myös koko työmarkkinamallin toimivuus pitää arvioida. Pidemmän päälle ei ole kenenkään etu, ettei järkeviä lopputuloksia tavoitella yhteiseen ymmärrykseen pyrkien, vaan yhdestä suunnasta - kaikkien muiden toimijoiden kädet sitoen. Ilman keskusjärjestöjä tähän on vaikeaa saada muutos joka tarvitaan.

On yhdentekevää, millä edellä mainittua ratkaisumallia kutsutaan. Olennaista on se, että osapuolet ymmärtävät, että ratkaisuja on haettava yhdessä.

Syksyn budjettiriihi ja siitä seuraavat päätökset tarvitsevat Suomeen käytännössä ”supertupon”, muuten tulee supertuho.


Teksti ja lisätiedot:

Ville-Veikko Rantamaula

Edunvalvontajohtaja

040 832 6682

ville-veikko.rantamaula@tradenomi.fi