Kunnat hukkaavat osaamista kelpoisuusvaatimusten takia

Julkisella sektorilla on runsaasti ammatteja ja työtehtäviä, joiden kelpoisuuksista määrätään lainsäädännöllä tarkasti – syystäkin. Kukaan tuskin haluaa, että vaikkapa sairaanhoitajana tai lääkärinä voisi toimia ilman asianmukaista tutkintoa.

Valitettavasti kunnissa asetetaan epätarkoituksenmukaisia kelpoisuusvaatimuksia myös moniin sellaisiin tehtäviin, joille ei löydy järkeviä perusteita. Esimerkiksi hanke-, hallinto-,  talous- tai tietohallintopäällikkö sekä controller ovat kaikki tuttuja titteleitä tradenomeille yksityiseltä sektorilta. Edellä mainitut tittelit eivät valikoituneet tähän sattumalta; tätä tekstiä kirjoitettaessa ne olivat avoimina työpaikkoina Kuntarekryn ”hallinto ja toimistotyö” tehtäväalueella. Kaikkiin niihin oli määritelty kelpoisuusehdoksi ylempi korkeakoulututkinto.

Mainitut tehtävät edellyttävät valittavalta henkilöltä kovan luokan osaamista sekä aiempaa kokemusta vastaavan kaltaisista tehtävien hoitamisesta. Muodollinen kelpoisuusvaatimus ylemmästä korkeakoulututkinnosta rajaa kuitenkin suuren joukon osaajia haun ulkopuolelle.  Kokeneilla ja urallaan edenneillä tradenomeilla olisi osaamista näiden tehtävien menestyksekkääseen hoitamiseen, työskenteleväthän he yksityisellä sektorilla vastaavissa asiantuntijatehtävissä.

Kunnat hukkaavat yleishallinnollisten tehtävien osalta aivan turhaan osaamispotentiaalia asettamalla kelpoisuusvaatimuksia, mitkä eivät tunnista nykyisen koulutusjärjestelmämme tuottamaa osaamista. Esimerkiksi tradenomit sijoittuvat yksityisellä sektorilla useammin johtotehtäviin kuin kuntasektorilla. Kuntasektorilla tradenomeista toimihenkilötasoisissa työskentelee kymmenen prosenttiyksikköä suurempi osuus kuin yksityisellä sektorilla. Vaikka yksityinen sektori ja kunnat poikkeavat toisistaan työnantajina ja –tehtävien osalta,  voiko ero todella olla näin suuri?

Tilanne on kuitenkin helposti korjattavissa ilman lakimuutoksia tai norminpurkutalkoita! Harva edes tietää, että päätökset kelpoisuusvaatimuksista kysymyksessä oleviin yleishallinnollisiin tehdään nimenomaan kunnissa. Niistä ei siis määrätä lainsäädännöllä. Korjausliikkeeksi riittää, että kunnissa rekrytointeja valmistelevat viranhaltijat sekä lautakunnat huomioivat kelpoisuusvaatimusten asettamisessa muodollisen koulutuksen sijaan tehtävässä tarvittavan osaamisen. Näin kunnat saavat monipuolisemmin osaamista käyttöönsä vaikkapa hanke- tai tietohallintopäälliköiksi, oli heillä sitten ylempää korkeakoulututkintoa tai ei.

Kuntavaalitavoitteissamme edellytämme myös kuntien ottavan edelläkävijän roolin työelämän tasa-arvossa. Sukupuolten välinen palkkatasa-arvo, määräaikaisten työsuhteiden vähentäminen, työelämän joustot ja perhevapaiden jakaminen tasaisemmin ovat kaikki teemoja, jotka kuntien on asetettava henkilöstöpolitiikkansa ytimeen.

Esimerkiksi perhevapaiden uudistaminen vaatii muutoksia myös lainsäädäntöön, mutta jo ennen perhevapaauudistusta hyvällä henkilöstöpolitiikalla ja johtamisella voidaan edesauttaa hoitovastuun tasaisempaa jakaantumista vanhemmille.

Kuntasektorin mullistuksissa henkilöstön osaamisen ylläpitämisen ja kehittämisen on oltava keskiössä. Kuntien on työnantajina tarjottava henkilöstölle mahdollisuudet kouluttautumiseen niin lyhytkestoisten kurssien kuin tarvittaessa kokonaisten uusien tutkintojen suorittamisen muodossa.

Näiden tavoitteiden toteutuessa kunta-ala näyttäytyy nykyistä houkuttelevampana uravaihtoehtona tradenomeille ja muille korkeakoulutetuille. Tulevat kuntapäättäjät, mielekkäiden urapolkujen luominen kuntasektorille on kaikkien etu!

Kuntavaalitavoitteisiimme ja vaalien tradenomiehdokkaisiin voit tutustua täällä.