Sosiaaliturvasta keskusteltaessa olemme liian usein sen kysymyksen äärellä, kannattaako työnteko verrattuna tukiin. Eri toimialoilla on monenlaisia tehtäviä tarjolla, joihin etsitään osaajia. Jos nämä eivät kohtaa, on selvää, etteivät kaikki työllisty haluamaansa tehtävään tai osaamista etsivä työnantaja ei sitä löydä. Työttömyysturvan taso ei kuitenkaan voi olla este työllistymiselle.

Työttömyyskorvaus (ansio- ja perusosa) kerätään työttömyysvakuutusmaksuina palkoista, työnantajalta ja työntekijältä. Lisäksi sitä kustannetaan yleisesti verotuloista. Vuonna 2019 työttömyysturvan kustannukset olivat noin 3,6 miljardia euroa. Nykytilanteessa siis noin 2,5 miljoonaa ihmistä päivittäisellä työlläään osallistuvat työnantajiensa kanssa noin 35 prosentilla työttömyysturvan kustannuksiin eli vastaavat noin 1,3 miljardista eurosta. Loput siitä kattaa valtio ja kunnat 65 prosentilla eli noin 2,3 miljardilla eurolla.

Jos kaikki yksittäisiltä henkilöiltä kerätyt tuloverot ohjattaisiin kokonaan työttömyysturvan kustannuksiin, tarvittaisiin yhteensä noin 200 000 henkilön verotulot kattamaan nykyisen valtion ja kuntien osuuden (2,3 mrd euroa). Tai jos vastaavasti koko 3,6 miljardin euron kustannus katettaisiin kokonaisuudessaan ilman julkisen sektorin osuutta, se vaatisi vähintään 300 000 henkilön verotulot suoraan ohjattuna työttömyysturvan maksamiseen. Työttömyysturvan kehittämisen onkin syytä kiinnostaa myös tällä hetkellä työssä olevia.

Mitä tekemistä tällä kaikella sitten on yksittäisen ihmisen tilanteeseen? Palataan takaisin siihen yleiseen näkemykseen, jonka mukaan tukina saa saman summan kuin mitä työstä palkkaa.

Tällä hetkellä on täysin mahdollista, että henkilö työskentelee kokopäiväisesti ja ansaitsee 12,50 euroa tunnilta, työskentelee vajaan vuoden (eli noin 20 työpäivää kuukaudessa), jolloin vuositulo on noin 21 000 euroa - josta maksetaan myös verot sekä mm. eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut.

Samaan aikaan vaikeassa tilanteessa oleva henkilö saa ilman työtuloja liki saman vuositulon tukina, jossa veroprosentti saattaa olla suurempi - jolloin on syytäkin kysyä, milloin työnteko kannattaa?

Kahden eri tilanteen välillä eroa syntyy 7,5 prosenttiyksikköä (eli 1537 euroa vuodessa), sillä palkkatulosta saa merkittävät vähennykset verotukseen. Tämä huomioiden työ kannattaa ottaa vastaan.

Työttömyysturvan on oltava vain väliaikainen turva, jossa rahallisen tuen lisäksi on sellaisia elementtejä, jotka nopeuttavat työn saantia. Mieluiten jo ennen kuin kuin henkilö edes päätyy työttömyysturvan pariin irtisanomistilanteen jälkeen. Työttömyysturva ei voi olla kenellekään laskennallista "tuloa". Ongelmaksi muodostuu myös se, ettei syy ole välttämättä "liian suurissa tuissa" vaan myös liian pienessä palkkatasossa.

Pitäisikö työttömyysturvajärjestelmän uudistamisessa tavoitellakin selkeästi työn kannattavuuden näkökulmaa?

Uudistuksen valmistelutyö on parhaillaan käynnissä ja suurena pelkona on, ettei tälläkään kertaa saada aikaan keinoja, joilla työllistymistä voidaan edistää. Tässä on päättäjillä, viranomaisilla ja ay-liikkeellä valtava vastuu.

Joka tapauksessa olemme tilanteessa, jossa meidän on työllistymisen edistämiseksi joko nostettava reilusti palkkoja tai vaihtoehtoisesti leikata tukia.

Työ on parasta sosiaaliturvaa.