Uransa keskivaiheilla oleva osaaja menestyy myös tulevaisuudessa

Oletko työurasi keskivaiheille edennyt korkeakoulutettu ammattilainen? Luetko sydän pamppaillen lehtijuttuja, joissa asiantuntijat kertovat globalisaation murskaavan ammatteja ja digitalisaation hävittävän rutiineja? Ahdistutko, kun selaat rekrytointi-ilmoituksen vaatimuslistaa, jonka sisällöstä sinulla ei ole mitään käsitystä? 

Helpotusta huoliisi kehitetään parhaillaan Taidot työhön -tutkimusohjelmassa. Tekeillä on toimintatapa, joka sekä auttaa uransa keskivaiheilla olevia tunnistamaan työelämän uusia vaatimuksia että vahvistamaan kompetenssiaan muuttuviin tarpeisiin.

Ammattikorkeakoulu Haaga-Helian lehtori Niina Jallinoja vetää Taidot työhön -osahanketta, johon osallistuu kaikkiaan kuusisataa yli 40-vuotiasta tradenomia ja insinööriä. 

‒ Porukasta puolet kehittää urataitojaan viidentoista hengen pienryhmissä kuuden viikon valmennuksessa. Lopuksi selvitetään, miten valmennettujen ja vertailuryhmän työelämävalmiudet eroavat toisistaan, Jallinoja kertoo.  

Murskataan möykky

Jallinojan mukaan suuri osa uransa keskivaiheille edenneiden konkareiden ahdistuksesta johtuu siitä, että esimerkiksi digitalisaation vaikutuksista puhutaan yhtenä erittelemättömänä möykkynä ‒ sanotaan vain, että kohta nurkan takaa ilmestyy robotti, joka paiskii hommia monin verroin sinua tehokkaammin ja fiksummin.

‒ On tärkeää miettiä, miten teknologia vaikuttaa juuri minun tehtäviini. Siirtyykö esimerkiksi osa kasvokkain-viestinnästä skypeen tai onko opeteltava louhimaan ja analysoimaan big dataa vai tarvitsenko töissäni koodaamistaitoja.

Jallinoja on jo ensimmäisten ryhmätapaamisten aikana huomannut, että työelämän muutosten havainnointi oman tehtävän ja kokemuksen kautta hälventää pelkoja ja vahvistaa luottamusta.

‒ Ihmiset ensinnäkin näkevät aiempaa kirkkaammin vahvuutensa, esimerkiksi perhearjessa ja harrastuksissa karttuneet sosiaaliset kykynsä ja ongelmanratkaisutaitonsa. Yhteisissä keskusteluissa pintaan nousee osaamista, jota itse ei ehkä ole osannut paikantaa työmarkkinoilla arvokkaaksi pääomaksi.

‒ Toisekseen he oivaltavat, että muuttuviin haasteisiin on mahdollista vastata kartuttamalla palettia sellaisilla taidoilla, joille työmarkkinoilla on kysyntää juuri nyt.

Pienryhmäpohdintojen ohella valmennettavat tutkivat rekrytointi-ilmoituksia, tutkailevat piilotyömarkkinoita ja selvittävät, minkälaisiin töihin tradenomeja ja insinöörejä tällä hetkellä palkataan.

‒ He jopa jalkautuvat yrityksiin jututtamaan esimiehiä että hei, minkälaista väkeä ja millä perusteilla teille on viime aikoina otettu töihin, Jallinoja havainnollistaa.

Keskilinjassa suurin kato

Monitieteisen Taidot työhön -hankkeen yhtenä vetovastuullisena toimii Jyväskylän yliopiston professori Mika Maliranta. Hän toimii osa-aikaisena professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa ja tutkimusjohtajana Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa ETLAssa. Aiemmissa tutkimuksissaan Maliranta on analysoinut globalisaation ja digitalisaation vaikutuksia, ja toteaa, että suurin kato käy keskilinjan ammateissa.

‒ Samaan aikaan kun tehtäviä katoaa, tarvitaan projektipäälliköitä ja asiantuntijoita, jotka ymmärtävät uusia liiketoimintamalleja ja osaavat kommunikoida erilaisissa verkostoissa erilaisten teknologioiden avulla. 

Maliranta korostaa, että korkeaa koulutusta edellyttäviä uusia tehtäviä syntyy häviävien tilalle, mutta muodollinen pätevyys painaa vaakakupissa aiempaa vähemmän. Töitä riittää eksperteille, jotka nauttivat kaavamaisuuksien kyseenalaistamisesta ja uuden oppimisesta.

Jutustelijalle parempi palkka

 ‒ Taidot, joita työelämässä tarvitsemme tänään ja huomenna, eivät ole niitä, joita pänttäsimme koulunpenkillä, eikä työelämän menestyjä ole välttämättä sama tyyppi, joka veti kokeissa aina täyden kympin. 

Malirannan mukaan vuorovaikutustaitojen arvo kasvaa samaan tahtiin työmarkkinoiden globalisaation ja prosessien digitalisoitumisen kanssa. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan hyvillä vuorovaikutustaidoilla on palkkaa nostava vaikutus.

‒ Parhaat arvosanat, huippuälykkyys tai kova substanssiosaaminen eivät takaa nousujohteista urapolkua. Työelämän voittajia ovat ne, jotka hallitsevat asiansa ja osaavat jutella leppoisasti, Maliranta tiivistää. 

Jalat maassa muutokseen

Akavan ekonomisti Heikki Taulu seuraa tiiviisti työmarkkinoiden trendejä. Malirannan tavoin hän toteaa, että ainoa tapa pysyä mukana työelämän imussa on avoin asenne uuden omaksumiseen.

Taulu osallistuu ministeriöiden johtamaan pitkän aikavälin koulutustarpeen ennakointityöhön, jossa neljän vuoden välein arvioidaan eri alojen kehityssuuntia koulutustarpeiden näkökulmasta. 

‒ Tässä työssä arvioidaan toimialojen kehitystrendejä ja tulevaisuuden osaamistarpeita, jotta poliittiset päättäjät osaavat suunnata koulutusresurssit oikein.

Taulu myöntää, että tulevaisuuden ennustaminen on hankalaa, sillä arviot perustuvat nykyhetken tietoihin ja erilaisiin skenaarioihin eli vaihtoehtoisiin tulevaisuudenkulkuihin; paljon helpompaa on tehdä lista viidentoista viime vuoden aikana toteutuneista osaamistarpeiden muutoksista.

‒ Ammattijärjestelijä, personal trainer, sisällöntuottaja, palvelumuotoilija, alustasuunnittelija, Chief Digital Officer. Nämä ovat esimerkkejä uusista tehtävistä ja ammateista, joista kukaan ei tiennyt vuosituhannen alussa.

Samalla kun Taulu arvioi uusien teknologioiden muuttavan erilaisia tuotanto- ja palveluprosesseja lähivuosina enemmän kuin tällä hetkellä pystymme näkemään, hän kehottaa pitämään jalat maassa.

‒ Meillä on taipumus yliarvioida vauhti ja kuvitella, että kaikki muuttuu yhdessä yössä. Niinhän se ei ole. Yhteiskunnalliset murrokset eivät tapahdu silmänräpäyksessä.

Teksti: Paula Launonen
Lähde: Akava