Uusien koulutuspolkujen kehittäminen voi johtaa myös uusiin ongelmiin

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välinen yhteistyö on syvenemässä eri puolilla Suomea. Tampereella ollaan päätymässä malliin, jossa kaupungin kaksi yliopistoa muodostavat uuden säätiöyliopiston, joka toimisi myös Tampereen ammattikorkeakoulun omistajana. Lapin yliopisto hamuaa osake-enemmistöä Lapin ammattikorkeakoulusta, ja Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto ovat muodostamassa yhteistä konsernia. Vanhastaan Åbo Akademi on omistanut enemmistön Novia ammattikorkeakoulusta. Lisäksi eri puolilla Suomea suunnitellaan vaihtelevalla aktiivisuudella erilaisia yhteistyömalleja ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välille. Vähemmälle huomiolle julkisessa keskustelussa on ammatillisen toisen asteen rooli yhteistyökumppanina ammattikorkeakoulujen kanssa. Parasta aikaa toisen asteen koulutus on myös suuressa muutoksessa.

Korkeakoulujen ja muiden koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön tiivistäminen ja syventäminen on erittäin toivottavaa. Vähenevät resurssit on kohdistettava ydintehtävien, eli opetuksen ja tutkimuksen mahdollisimman laadukkaaseen toteuttamiseen. Yhteisistä toimitiloista, tuki- ja hallintopalveluista sekä yhteisestä opetuksesta on saavutettavissa säästöjä, joiden avulla mahdollistetaan ydintoimintojen kehittäminen taloudellisesti vaikeassa tilanteessa.

Sinänsä kiinnostavien hallinnollisten uudistusten sijaan opiskelijoiden jokapäiväiseen opiskeluun vaikuttavat uudenlaiset koulutuspolut. Hallinnon yhteistyön syventäminen ei romuta duaalimallia, mutta koulutuspolkujen rakentamisessa tämä riski on olemassa. Duaalimallin tuottamat erilaisten profiilien tutkinnot ovat yksi suomalaisen korkeakoulujärjestelmän ehdottomista vahvuuksista. Pahimmillaan hyvät aikeet uudenlaisten koulutuspolkujen luomiseen johtavat duaalimallin horjuttamisen ohella uusien koulutuksellisten umpiperien muodostumiseen.

Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on pyritty määrätietoisesti eroon koulutuksellisista umpiperistä. Meillä ammatillisen tutkinnon suorittaneet ovat hakukelpoisia niin ammattikorkeakouluihin kuin yliopistoihinkin. Samoin AMK-tutkinto antaa hakukelpoisuuden ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin, yliopistojen maisterikoulutuksiin ja YAMK-tutkinto antaa kelpoisuuden aina tohtoriopintoihin asti. Näistä yleisistä hakukelpoisuuksista ei olla tietystikään poikkeamassa, mutta todellisuudessa hakijat voivat joutua hyvinkin erilaiseen asemaan riippuen siitä, missä oppilaitoksessa hakukelpoisuuden antava tutkinto on suoritettu. Yhteen kaupunkiin tai maakuntaan sidoksissa olevan yhteistyön ja koulutuspolkujen kehittämisen sijaan tarvittaisiin valtakunnallista yhteistyötä erityisesti koulutuspolkujen kehittämisessä.

Kaikkiin siirtymiin, oli sitten kyseessä ammatillisesta koulutuksesta korkea-asteelle, ammattikorkeakoulusta yliopistoon tai toisin päin, olisi järkevintä luoda valtakunnallisesti yhtenäiset ja läpinäkyvät käytännöt. Yhtenäisten kriteerien luominen siirtymiin vaatii tutkintojen sisältöjen ja niiden tuottaman osaamisen tunnistamisen. Oiva työkalu tähän olisi kansallisen tutkintojen ja muun osaamisen viitekehys, jota on yritetty saada Suomessa hyväksytyksi jo kahden edellisen eduskunnan toimesta siinä onnistumatta. Nyt on korkea aika päivittää ja toimeenpanna vuosia sitten valmisteltu lainsäädäntö! Lisäksi laadunarvioinnin painopistettä on siirrettävä korkeakoulukohtaisista laatujärjestelmistä vahvemmin tutkinto-ohjelmiin läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

Alueellisen yhteistyön ohella on tärkeää lisätä ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä myös valtakunnallisesti. Digitalisaatio mahdollistaa täysin uudenlaisia, ajasta ja paikasta riippumattomia tapoja järjestää opetusta. Ammattikorkeakoulut ovat Opettajien ammattijärjestö OAJ:n selvityksen mukaan digitalisaatiossa suomalaisen koulutusjärjestelmän edelläkävijöitä.

Todellinen digiloikka suomalaisessa ammattikorkeakoulutuksessa on kuitenkin edelleen ottamatta. Maailmalla suosituimpiin verkkokursseihin osallistuu jopa yli 100 000 opiskelijaa, joten teknisesti vaikkapa markkinoinnin perusteiden opettaminen kaikille ensimmäisen vuoden tradenomiopiskelijoille olisi mahdollista, jos riittävästi tahtoa ja kannusteita yhteistyöhön löytyisi. Digitalisaation myötä ei saavuteta merkittäviä säästöjä, jos vaikkapa kaikki Suomen 22 tradenomikoulutusta tarjoavaa ammattikorkeakoulua luovat kukin omat opintojaksot samojen oppimistavoitteiden saavuttamiseen. Yhdessä toteutettavien perusopintojen myötä ammattikorkeakoulut voisivat profiloitua syventävien tarjonnan kautta nykyistä voimallisemmin.