Opiskelijaelämä – tuo odotettu elämänjakso, jolloin päästään oppimaan uutta, valmistautumaan tulevaisuuteen ja nauttimaan opiskelijakulttuurista verkostoja luoden. Odotukset ovat korkealla niin opiskelijan itsensä, kuin myös yhteiskunnan mielissä. Opiskelija odottaa unohtumattomia kokemuksia ja oman ammattitaidon kehittämistä, kun taas yhteiskunnan odotukset lyövät koko ajan tiuhempaa tempoa etenemisestä. Opiskelijoiden odotetaan selviävän yhä niukemmilla resursseilla, painostetaan tyytymään alhaisempaan elintasoon ja hyvinvoinnin näkökulma on lentänyt ikkunasta. Vallitseva työmarkkinatilanne ei myöskään ole mieltäylentävä.

Mitä tapahtuu, kun tulevaisuus tuntuu epävarmalta jo ennen valmistumista?

Tradenomi- ja insinööriopiskelijat jakavat arjen ahdingon, kun työllistyminen on epävarmaa, harjoittelupaikat kiven alla ja toimeentulo horjuvaa. 

Opintojen eteneminen on monella kiinni siitä, saako harjoittelupaikan. Opiskelijamme on kertoneet kamppailleensa juuri tällaisessa tilanteessa – opinnot olisi muuten tehty, mutta valmistuminen on kiinni harjoittelun suorittamisesta, mutta harjoittelupaikkoja ei yksinkertaisesti löydy. Kasvanut työttömyystilanne heijastuu näin myös opiskelijoiden arkeen. Epävarmuuksista ja vaikeasta taloustilanteesta johtuen edes harjoittelupaikkoja ei löydy, sillä yrityksillä ei yksinkertaisesti ole resursseja.

Yhteiskunnan viesti opiskelijoille on se, että menkää töihin. Mitä jos niitä työpaikkoja ei ole? 

Toimeentulon turvaaminen pakottaa opiskelijan pohtimaan resurssien priorisointia.

Osa opiskelijoista on onnekkaita ja pystyvät saamaan opintojen ohelle työn, jolla pystyvät tukemaan taloudellista hyvinvointiaan. Mutta työ itsessään ei tuo onnea, vaan saattaa mukanaan muita haasteita. Opiskelijan päätyön pitäisi olla opiskelu, mutta yhteiskunnan paineiden vuoksi on käytävä töissä. Opiskelija ei voi keskittää energiaansa vain opiskeluun, vaan se tulee jakaa työnteon kanssa. Aika ja energia ovat rajalliset, eikä päivässä ole tunteja riittävästi, että voisi työnteon ohella syventyä opintojen äärelle riittävästi. Resurssien rajallisuus voi johtaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa lähdetään karsimaan opetukseen osallistumisesta. Se ei ole suunta johon haluamme mennä.

Vuosien työ, muttei vuosiin lomaa.

Opiskelijoilta odotetaan vähintään 5 opintopistettä per tukikuukausi jo pelkästään opintotuen vaatimusten takia. ECTS standardin mukaan yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työmäärää, kuukaudessa siis yhteensä noin 135 tunnin työmäärää. Vuosilomapäiviä tämä tehty työ ei kuitenkaan kerrytä.  

240 opintopisteen kokonaisuudessa keskimääräinen tahti on noin 60 opintopistettä lukukaudessa. Tämä tarkoittaa, että vuodessa työtunteja tulee noin 1600 tuntia, mikä tarkoittaa noin yhdeksän kuukauden lukuvuodella noin 44 tuntia viikossa. Näiden 1600 tunnin jälkeen opiskelija etsii itselleen kesätöitä ja hakeutuu täysipäiväiseen työhön kolmen tai neljän kuukauden ajaksi, vain palatakseen kesän jälkeen takaisin koulunpenkille ja aloittaakseen saman prosessin alusta.

Sosiaalinen hyvinvointi ja yhteisöllisyys ovat hyvinvoinnin mahdollistajat.

Yleinen keskustelu opiskelijoiden kohdalla keskittyy suorittamiseen, resursseihin ja numeroihin, mutta mihin jääkään sosiaalinen puoli?

Kun opiskelijat pakotetaan ahtaalle ja viesti on “suorita, suorita suorita”, ajetaan heidät yksinäisyyden ja pahoinvoinnin partaalle. Koko ajan joudutaan tasapainottelemaan opintojen, työn ja jaksamisen äärirajoilla. Mitenkäs se vapaa-aika? Oispa. Hyvinvointi? Se kärsii. Yhdessä oleminen ja juuri verkostojen luominen on tärkeä osa hyvinvoinnin lisäämistä, mutta lisääntyneet etäopinnot vievät ihmisiä kauemmas toisistaan, kesäisin opiskelupiirit hajoavat, kun ihmiset palaavat kotipaikkakunnilleen töiden perässä ja yksinäisyys varjostaa aikaa, jolloin kuuluisi lomailla. Ilman työpaikkaa on myöskin vaikea nauttia kesästä, eikä edes työpaikan kautta pääse sosialisoitumaan. Ei kenenkään kuuluisi joutua kokemaan tällaista.

Yhteiskunnan arvostus takaa opiskelurauhan

“Tarvitsemme opiskelijoitamme koskevaan päätöksentekoon inhimillisyyttä ja henkisten resurssien huomiointia. Opiskelijoiden hyvinvointi tulee ottaa huomioon, sillä siihen panostamalla varmistamme tulevaisuuden menestystä. Tämä vaatii yhteiskunnan osalta asenteiden muuttamista opiskelijoiden kohdalla – emme ole rasite, vaan tulevaisuus!” linjaa Essi Lappalainen, Tradenomiopiskelijoiden puheenjohtaja.

Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja Kasper Laaksonen puoltaa Lappalaisen kantaa: “Opiskelijoilta odotetaan vuosittain noin 1600 tunnin työmäärää opintojensa eteen. Samalla odotetaan että kesällä mennään töihin ja valmistutaan ajoissa jotta voidaan mennä töihin. Yhteiskunnan ja opiskelijoiden itse itselleen asettamat odotukset ovat valtavat. Tällaiset asiat ovat sellaisia mistä pitäisi välillä pystyä ottamaan lomaa”.

Tehdään siis asenteiden korjaus nyt – pyydämme arvostusta opiskelijoitamme kohtaan, jotta turvaamme tulevaisuutta.

Oispa opiskelijoilla valoa tunnelin päässä!