Kannanotto: Alueellinen opintolainahyvitys

Tästä on kyse: Ministeri Kurvinen ehdotti Suomeen mallia, jossa opintolaina hyvitettäisiin syrjäseuduille muuttaville opiskelijoille. Kokeilu on epäeettinen ja asettaa opiskelijat mielestämme eriarvoiseen asemaan. Tradenomiopiskelijat ja Insinööriopiskelijaliitto ovat alueellista opintolainakokeilua vastaan.

Kokeilu tekniikan alan ja tradenomiopiskelijoiden näkökulmasta

Esiselvityksen mukaan opintolainahyvityksen kohderyhmänä eivät ole tekniikan alat ja
tradenomiopiskelijat. Tämä tarkoittaa, että joko tekniikan alan sekä tradenomiopiskelijoiden
vastavalmistuneet hyötyvät kokeilusta puhtaasti työpaikan sijainnin perusteella, tai alat jätetään
mahdollisuudesta hyötyä opintolainahyvityksestä. Molemmat vaihtoehdot syrjivät selkeästi joko
opintolainahyvitysalueen ulkopuolella työskenteleviä tai kokonaisuudessaan tradenomiopiskelijoita
ja tekniikan aloja.

Mistä kokeiluun kaavaillut varat otetaan? Opiskelijoiden toimeentulo alasta riippumatta on jo nyt
vaakalaudalla. Opiskelijoiden taskuista halutaan viedä jo vähissä olevat varat ja käyttää sitä alue –
ja työvoimapolitiikan edistämiseksi, eikä se missään tapauksessa ole hyväksyttävää.
Opintotukivarat eivät kuulu poliittisten tavoitteiden edistämiseen, vaan puhtaasti opiskelijoiden
toimeentulon varmistamiseen.

Eettiset kysymykset

Opintolainan tehtävä on turvata opiskelijan toimeentulo opintojen aikana, eikä toimia valtion tai
aluepolitiikan työkaluna poliittisissa kysymyksissä. Opintotuen osuus opintorahasta on edelleen
erittäin matalalla tasolla vuoden 2017 leikkausten jäljiltä.

”Syksyllä 2017 toteutetun opintotuen uudistuksen myötä opintovelallisten ja opintovelan määrä on kasvanut.
Vuonna 2016 opintovelallisia oli reilut 166 000, ja vuonna 2020 yli 210 000. Yliopisto-opiskelijoiden
keskimääräinen opintolaina oli 13 724 euroa, ammattikorkeakouluopiskelijoilla 11 381 euroa ja toisen asteen
ammatillisissa oppilaitoksessa opiskelevilla 8 521 euroa vuonna 2020. Kaikkien opiskelijoiden
keskimääräinen lainamäärä nousi lähes 70 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2020.

Edellä oleva esiselvityksestä otettu lainaus on Suomessa todellinen ongelma: Opiskelijat
velkaantuvat yhä enemmän, jolloin esityksen kaltaisissa uusissa järjestelmissä ja
kokeilussa on yhä helpompaa pitää velallisia vastavalmistuneita poliittisina pelinappuloina.
Suomen opintorahajärjestelmää tulisi sen sijaan muuttaa lainapainotteisuudesta
tukipainotteisemmaksi, ja ylipäätään parantaa opiskelijoiden toimeentuloa, jotta opiskelijoilla olisi
paremmat edellytykset keskittyä koulunkäyntiin sekä ajallaan valmistumiseen. Opiskelijoiden
tarvetta lainalle sekä velkaantumista yleisesti opiskeluaikana tulisi siis laskea. Oman alan työn
tekeminen opintojen ohella on tärkeää ja se tuo käytännön opetusta työelämästä sekä alan
työtehtävistä jo opintojen aikana, mutta liian suurella osalla opiskelijoista työssäkäynti on edellytys
opiskeluajan toimeentuloon.

”Nykyisessä opintorahajärjestelmässä tulisi keskittyä opintotuen lisäämiseen ja lainan osuuden laskemiseen.
On väärin käyttää opiskelijoiden toimeentuloa muuhun kuin opiskelijoiden toimeentulon varmistamiseen.
Opiskelijoiden asettaminen aluksi velkataakkaan ja valmistumisen jälkeen opintovelallisten käyttäminen
politiikan työkaluina on kohtuutonta.”, toteaa Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja Nicole Ojala.

Kokeilun lähtökohdat

Norjan mallissa, jota yritetään Suomeen osittain implementoida, on kyse suuresta
kokonaisuudesta, minkä tarkoituksena on kannustaa harvaan asuttujen alueiden positiiviseen
muuttoliikkeeseen. Norjassa erityistukialue on ollut voimassa jo 31 vuotta, joten siitä on tullut osa
esimerkiksi Finnmarkin ja Pohjois-Tromssan aluekehittämisen järjestelmää, eikä sen olemassaoloa
kyseenalaisteta. Toimenpiteitä mietitään Norjassa tällä hetkellä muutettavan tai lisättävän.
Onko malli kuitenkaan tuottanut Norjassakaan toivottua tulosta ja onko kokeilu ollut
oikeasti hyödyllinen? Vai onko järjestelmään upotettu sen verran rahaa, että on kannattavampaa
yrittää kehittää järjestelmää kuin lakkauttaa se.

“Osaajapula on ajankohtainen ongelma, mutta alueellinen opintolainahyvitys ei ole tähän toimiva ratkaisu.
Ongelmaa voisi mielestämme lähteä ratkaisemaan panostamalla opettajaksi ja sote-aloille kouluttautumisen
järjestelmiin sekä oppilaitosten sijoitteluun”, kokee Tradenomiopiskelijoiden puheenjohtaja Eppu Åberg.

Todelliset alueellisen opintolainahyvityksen kokeilun ongelmat

Kokeilulakioppaassa on lueteltu kriteerit kokeilun lainmukaiseen toteuttamiseen ja näistä yksi on
"kokeilusääntely ei ole syrjivää". Edellä mainittu kriteeri ei täyty, mikäli osa vastavalmistuneista
hyötyy rahallisesti kokeilusta. Esimerkiksi ne alat, joita kokeilu ei koske sekä ne henkilöt, joilla ei
ole mahdollisuutta muuttaa, tulisivat syrjityksi kokeilun seurauksena. Alueellinen opintolainahyvitys
on siis suorassa ristiriidassa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntelyä kohtaan.

Suurin osa lähtee tutkimuksen mukaan työn perässä pääkaupunkiseudulle tai suurempiin
paikkakuntiin, mikä korreloi suoraan heikompiin työllistymismahdollisuuksiin omalla paikkakunnalla.
Mikäli työllistymismahdollisuudet olisivat paikkakunnilla yhdenvertaiset, ei poismuuttoa
harvaan asutuilta alueilta tapahtuisi yhtä paljon. Silloin vastaus työvoimapulaan ei ole alueille
houkutteleminen rahalla, sillä esiselvityksen mukaisilla ongelma-alueilla on suhteellisesti enemmän
työttömiä työnhakijoita kuin muualla Suomessa.

Esiselvityksestä tai Norjan mallista ei nouse juurikaan puoltavaa dataa valmistuneiden
opiskelijoiden jäämisestä työvoimapula-alueille hyvityksen lunastamisen jälkeen. Etenkin opettajien
kohdalla vaihtuvuus vaikuttaa suoraan opetuksen laatuun ja lasten sekä nuorten tasapainoiseen
oppimisympäristöön kouluissa. Onko tarkoituksenmukaista, että ihmiset muuttavat alueille
muutamaksi vuodeksi esityksen mukaisen hyvityksen perässä ja muuttavat hyvityksen saatuaan pois?

Insinööriopiskelijaliitto ja Tradenomiopiskelijat vastustavat alueellisen opintolainahyvityksen
kokeilua sen heikon AMK opiskelijoiden kyselyn otannan, kokeilun epävarmuuden sekä erityisesti
epäeettisyyden vuoksi. Opiskelijoiden toimeentulo ei kuulu poliittisten tavoitteiden edistämiseen. 

Kannanoton on kirjoittanut Insinööriopiskelijaliiton Nicole Ojala yhdessä Tradenomiopiskelijoiden Eppu Åbergin kanssa.