Edunvalvonnan kuulumiset 3 /2020
25.8.2020
ESSI MURTO:
Odotin keväältä sitä, että pääsen puhumaan tradenomiopiskelijoita koskettavista asioista muidenkin, kun oman koulun henkilökunnan kanssa. Odotin myös, että pääsen olemaan teidän aktiivien apuna, jotka vaikutatte kouluissanne ympäri Suomea; kertomaan, miten ihan pienilläkin teoilla pystytään vaikuttamaan tradenomiopiskelijoiden arkeen, ja sitä kautta saadaan jäsenet kiinnostumaan toiminnastamme. Myös sidosryhmiin tutustuminen ja yhteistyö heidän kanssaan kiinnosti. Olin asennoitunut oppimaan paljon valtakunnallisesta vaikuttamisesta vuoden aikana, sillä se, mitä tämä homma sitten konkreettisesti tarkalleen ottaen olisi, oli vielä vähän epäselvää.
Ihan ensimmäisenä reissaamisen määrä yllätti. Helmikuun jälkeen tuntui hetken siltä, että ehtiikö hallitusvuoden aikana paneutumaan ollenkaan kunnolla projektivastuuseeni kuuluviin hommiin. Toisaalta sitten loppukeväästä aikaa jäikin edunvalvontaviestinnän suunnitteluun, sekä sen pohtimiseen, miten voisimme neuvoa teitä toiminnassanne. Edunvalvontavastaavan näkökulmasta tilanne oli tavallaan jollain tapaa toiveikas, sillä aikaa jäi - niin meillä kuin toivottavasti teilläkin - sen olennaisimman toimintamme kehittämiseen, mikä helposti unohtuu kaiken muun puuhaamisen yhteydessä. Kevät meni silti aivan liian nopeasti, ja tuntui siltä, että hommissa alkoi päästä vasta vauhtiin, mutta onneksi on vielä syksy jäljellä!
What I expected I would get to do in the spring, was to get to talk about the things important to BBA students with other people than just the staff of my school. I also looked forward to helping you to drive the needs of all the BBA students in their everyday life, so that our members would be interested in our work for them. In addition to these, getting to know other national student organizations and cooperation chances with them sounded interesting. I was prepared to learn a lot from working in a national organization during this year, because it was still a little unclear what it would actually be in practice.
First, I was surprised by the amount of the trip days. After February, I started questioning the fact that there would be any time for the other board work I had been waiting for. Little did I know there would be quite a lot of time for that later in the spring. We planned what topics to point up in our social media and how to encourage you in your advocacy work for students. From the head of educational and social policies’ point of view, I might say the situation was kind of a little hopeful – we could develop the most essential work that usually remains behind all the other things we are busy with. Still the spring was way too short and it felt like I had just started to realize how to do my job, but luckily there’s still fall left!
ANNA PENTTI:
Uusi vuosi, uudet tehtävät, uudet ihmiset ja uudet haasteet. Aloitin vuoden innoissani ja toiveikkaana tulevasta, sillä olin koko aktiiviurani ajan haaveillut siitä päivästä, kun pääsisin siihen pisteeseen missä nyt seisoin. Tiesin keväästä tulevan hyvin kiireinen erilaisten koulutusten, tapaamisten ja tilaisuuksien parissa, ja suuren osan alkuvuodesta vietinkin tien päällä. Sain tavata erilaisia asiantuntijoita ja opiskelijavaikuttajia ympäri Suomen, syventää osaamistani mittavasti ja tukea aktiiviemme kasvua paikallisina osaajina. Kevään piti olla suunnitellun kalenterin mukaan erittäin kiireinen, mutta tiesin jokaisella matkalla olevan tärkeä tarkoitus ja tiesin oppivani jokaisesta reissusta jotain uutta.
Kuten varmasti meillä kaikilla, ei kevät ihan niin mennytkään.
Oli synkkää herätä siihen, kun suunnitelmat menivät yhtäkkiä jäihin jonkin näin suuren ja hallitsemattoman takia. Tuntui todella hankalalta hyväksyä, ettei omiin tavoitteisiin tulisikaan pääsemään. Yksi suurimmista pettymyksistäni oli se, etten ehtinyt tapaamaan alueeni paikallisyhdistyksiä lähellekään niin paljon kuin olisin halunnut. Halusin olla tukenanne vaikeana aikana, mutta etänä kaikesta tuli eksponentiaalisesti monimutkaisempaa. Kaikesta muustakin tuli hankalampaa työskentelyn siirtyessä nettiin, kun ihmisiä ei päässytkään enää tapaamaan, joten jokaisen projektien edistymisestä tuli hitaampaa ja työläämpää.
Kaikesta huolimatta olen löytänyt kevään vaikeimmistakin hetkistä myös paljon kiitoksen aihetta. En tiedä miten olisin pärjännyt ilman maailman parhaita aktiiveja, hallitusta sekä työntekijöitä. En haluaisi kuvitellakaan millaista olisi ollut työskennellä jossain muussa porukassa kuin tämä, sillä vaikeimmissakin tilanteissa olemme aina tukeneet toisiamme parhaamme mukaan. Samoin kuin me yritämme olla teidän tukenanne, te olette meidän suurimpia voimavarojamme. Kevät ei ollut helppo kellekään, mutta olen oppinut siitä paljon. Syksy tuo tullessaan taas paljon uusia epävarmuustekijöitä, mutta tällä kertaa olemme siihen valmistautuneita.
Syksyn aloitan varovaisesti samoissa tunnelmissa kuin alkuvuoden, toiveikkaana tulevasta.
New year, new tasks, new people and new challenges. I started the year excited and hopeful about what was to come, because throughout my active career I had dreamed of the day I would be at the point where I now stood. I knew spring would be very busy with various trainings, meetings and events, and I did end up spending much of the beginning of the year on the road. I met various experts and student influencers from all over Finland, deepened my knowledge extensively, and support the growth of our actives as local experts. According to the plan, the spring was going to be very busy, but I knew for every trip there was an important purpose and I would learn something new each time.
As for everyone, spring did not quite go the way it was planned.
It was grim to wake up and realize that your plans had all been frozen due to something so big and uncontrollable. It was extremely difficult to accept that my goals would not be met. One of my biggest disappointments was that I didn’t get to meet my area’s local associations even remotely as much as I would have liked. I wanted to support you all during a difficult time, but everything became exponentially more complex when working remotely. Everything else too became more difficult as work was moved online when people could no longer meet each other, and the progress of all projects became slower and more laborious.
Despite everything, I’ve found a lot of things to be grateful for. I don’t know what I would have done without the best actives in the world, the board, and the employees. I wouldn’t want to imagine what it would have been like to work in a community other than this, because even in the most difficult situations, we have always supported each other to the best of our abilities. Just as we try to be your support, you are among our greatest resources. Spring was not easy for anyone, but I learned a lot about it. The fall will bring a lot of new uncertainties again, but this time we are prepared for it.
I will start the autumn cautiously in the same mindset as at the beginning of the year, hopeful about what’s to come.