Ympyrä sulkeutuu.

22.11.2023 | Uratarinat

Jo lapsesta saakka olen nauttinut keittiössä häärämisestä, oli se sitten yksin tai perheen kanssa. Kiinnostus ravintola-alaa kohtaan heräsi itselle siis jo hyvinkin varhain. Unelmat kasvoi kohti omaa ravintolaa kohden vuosien varrella. Pari lentävää unelma-ammattia kävi ajatuksissa ajoittain, mutta ajatukset palasivat aina keittiötasojen äärille.

Kun pitkään odotettu yläasteen TET-harjoittelu koitti, tiesin heti haluavani ravintola-alalle. Päädyin kuopiolaiseen kahvila-konditoriaan, jossa pääsin osallistumaan moniin pieniin askareisiin joka ruokki innostusta alaa kohtaan entisestään. Innostus taisi paistaa kilometrien päähän, sillä minulle tarjottiinkin sieltä ensimmäistä aitoa ja oikeaa työpaikkaa harjoittelun päätyttyä! Otin sen tietysti vastaan ja aloin tekemään muutamia tunteja koulun jälkeen ihan vain "harrastusmielessä". Sille tielle silloin sitten jäin. Vuosien aikana kyseinen yrittäjä avasi myös toisen toimipisteen Kuopioon, jolloin töitä riitti ihan kahden kahvilan edestä. Olin kyseisellä työnantajalla yli 7 vuotta töissä. Ne oli opettavaiset vuodet, sillä opin paljon työelämästä sekä samaan ajanjaksoon valmistuin myös ylioppilaaksi. Lakin saatua olin vielä vuoden näissä hommissa, kunnes totesin ääneen että nyt riittää cappuccinot ja voisilmäpullat!

Halusin siinä hetkessä jotain uutta, joten hain opiskelemaan Savoniaan tradenomiksi. En tiennyt tarkkaa suuntaa, että mikä olisi se oma juttu, joten tutustuin liiketalouden opintokokonaisuuteen. Totesin että tradenomin tutkinto tarjoaa paljon joustavuutta ja valinnaisuutta kurssien suhteen ja pystyisin omien mieltymisten mukaan kokoamaan itselle mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Ensimmäisen vuoden aikana opinnot eivät tuntuneet omalta. Pohdin paljon sitä, että mikä se oma juttu nyt on. Sitä ei tuntunut löytyvän. Lähdin ensimmäisen vuoden keväällä mukaan tuutoritoimintaan, josta sain mielekästä tekemistä opintojen oheen. Tuutoritoiminnasta ei mennytkään pitkään kun olin jo mukana paikallisyhdistyksen, eli Kuopion Tradenomiopiskelijat ry:n, toiminnassa. Hain hallitukseen mielenkiintona päästä tekemään tapahtumia, mutta sain hallituksessa vastuualueeksi itselle viestinnän. What? Ihminen joka on aina vihannut piirtämistä ja yleisesti minkään taiteen tekemistä. Kyllä sitä siinä hetkessä mietti, että tulikohan sitä haukattua liian iso vastuu omille harteille. Siinä, kun kuvanmuokkausohjelmia latailin koneelle ja ihmettelin että miten ne toimivat, niin ymmärsin jo silloin että kuinka mielekästä visuaalisten materiaalien teko olikaan. Löysin siis hallitustoiminnan kautta itselle täysin uuden taidon jota oli enemmän kuin mielenkiintoista kehittää! Oman paikallisyhdistykseni jälkeen olen tehnyt useammassa eri organisaatiossa viestintää sekä edelleen tällä hetkellä viestintä on osana arkea kun teen muutamaan eri lehteen mainosilmoituksia. Viestinnästä siirryin seuraavana vuonna tapahtumiin ja tapahtumavuoden jälkeen hieman uutta peläten lähdin johtamaan hallitusta puheenjohtajan roolissa. En ollut koskaan ajatellut että itsellä olisi tarpeeksi auktoriteettiä vastaavanlaisiin tehtäviin. Puheenjohtajuuden aikana palo esimiestyötä kohtaan kuitenkin heräsi.

Opinnot alkoi olla opparia vaille valmiita. Tein opintojen aikana töitä päivittäistavarakaupassa, mutta nyt näin opintojen lähestyessä loppua halusin päästä enemmän oman alan tehtäviin. Päätin että haluan päästä haastamaan itseäni esimiestehtävissä ja löysinkin ilmoituksen kiinnostavasta esimiestehtävästä jakelualalta. Koska en ollut ennen vastaavissa tehtävissä ollut, niin hyödynsin tässä vaiheessa Tradenomien palkkaneuvontaa. Sain heiltä hyvät vinkit palkkatoivetta varten. Muuttuvien elämäntilanteiden takia en kuitenkaan toiminut tehtävässä yhtä vuotta pidempään. Into esimiestyötä kohtaan jäi kyllä kytemään.

Koska en ollut ennen vastaavissa tehtävissä ollut, niin hyödynsin tässä vaiheessa Tradenomien palkkaneuvontaa. Sain heiltä hyvät vinkit palkkatoivetta varten.

Tässä vaiheessa pohdin pitkään mitä seuraavaksi. Tradenomin paperit oli saatu juuri ulos niin opinnotkaan eivät painaneet enää. Kuten ehkä huomattu, tämä neiti tykkää ottaa vastaan itselle täysin uudenlaisia haasteita. Tähän väliin sitten päädyinkin turvatarkastajaksi lentokentälle. Asiakaspalvelu oli arkipäivää ja tehtävä vaati muutenkin hyvää paineensietokykyä. Kentällä oli mitä mahtava työporukka ja työtehtävät olivat mielenkiintoisia. Työ oli kuitenkin vuorotyötä eikä se tuntunut asettuvan omaan rytmiin millään tavalla. Jouduin siis toteamaan että näin radikaali vuorotyö aamukolmen herätyksien kera ei itselle sovi.

Everything happens for a reason. Näin yksi tatuoinneistanikin sanoo. Samaan aikaan kun totesin vuorotyön riittävän, niin löysin ilmoituksen avoimesta ravintolapäällikön tehtävästä. Palo ravintola-alaa kohtaan ei tainnut koskaan sammua ja hainkin tehtävään toiveissa päästä takaisin alalle esimiestehtäviin.

Kokeilin. Koin. Opin. Otin riskejä. Nyt tradenomiksi valmistuneena ja unelmaduunissa työskennellessä, olen todella kiitollinen kaikista opintojen aikaisista valinnoista ja kokemuksista. Opiskelija-aktiivivuodet opetti minulle työelämätaitoja  monta kymmentä kertaa enemmän kuin luennoilla istuminen ikinä olisi opettanut. Joten ota riskejä, kokeile uutta ja tuntematonta! Sitä ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

Kirjoittaja on Sini Tuovinen, tradenomi sekä Tradenomiopiskelijoiden liittohallituksen jäsen 2021.

Lisää aiheesta: Uratarinat

Hyppy työelämään.

Emma Harjulan tarina hypystä työelämään. Blogikirjoitus on osa Opiskelijasta Ammattilaiseksi -kampanjaa.

Lue lisää

Vuoden Tradenomiopiskelija Aleksi Oinonen: ”Markkinoinnissa vetää puoleensa se, ettei koskaan tule valmista”

Aleksi Oinonen valittiin Vuoden Tradenomiopiskelijaksi opiskelijoiden vuosijuhlassa joulukuun alussa. Oinonen palkittiin, sillä hän on opintojen alusta saakka auttanut ja tsempannut muita vuosikurssinsa opiskelijoita. Vuoden Tradenomiopiskelija valitaan, sillä Tradenomit haluaa palkita tradenomien joukosta yksilöitä, jotka ovat omassa yhteisössään olleet luomassa Maailman parasta työelämää ja nostamassa tradenomien profiilia.

Lue lisää

Opiskelijasta ammattilaiseksi – häikäiseekö tulevaisuus vai onko epävarmuuden pimeys pelottava?

MeriSade Kuusela valmistuu ammattikorkeakoulusta vuotta ennen tavoiteajan täyttymistä ja hänellä on jo selvät suunnitelmat tulevaisuuden varalle, mutta millainen matka opiskelijasta ammattilaiseksi on ollut?

Lue lisää