Turvallisemman tilan periaatteet takaavat yhdenvertaisen kohtelun ja häiritsevästä käytöksestä vapaan tilanteen kaikille opiskelijoille korkeakoulujen tapahtumissa. Ne sisältävät yleiset normit siitä, kuinka toisia ihmisiä ei tulisi kiusata tai syrjiä. Niiden tarkoituksena on varmistaa kaikkiin ihmisiin kohdistuva yhdenvertainen kohtelu. Kaikki opiskelijayhdistykset ja korkeakouluyhteisöt eivät kuitenkaan omaa turvallisemman tilan periaatteita tai sitouta jäseniään täysin niihin. Ongelmaan kiinnitetään jatkuvasti enemmän huomiota ja monien opiskelijayhdistysten tulisi vielä paremmin systemaattisesti sitouttaa jäsenensä toimimaan turvallisemman tilan ohjeiden mukaisesti.

Korkeakouluissa vallitsee usein tietynlainen yleinen hyväksyntä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan, mutta tapahtumat ja aktiviteetit sekä ihmisten olettamukset ovat usein heteronormatiivissävytteisiä. Kaikki ovat lähtökohtaisesti cis-heteroita. Erottuakseen joukosta ja tullakseen kohdelluksi jonain muuna, vähemmistöön kuuluva henkilö itse joutuu tekemään itsensä näkyväksi jonkin vähemmistön edustajana. Tämän vuoksi hyväksyntä jää melko pinnalliseksi, jos tapahtumien ja olettamusten sisältö ei edusta laajempaa näkemystä seksuaalisuuksista ja eri sukupuolista.

Opiskelija- ja ylioppilaskuntien vastuulla tulisi myös olla varmistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyvinvointi ja tasa-arvon toteutuminen. Monilla opiskelijarjestöillä on nykyisin yhdenvertaisuusvastaavat, jotka ottavat vastaan kirjallista palautetta, mutta se ei tunnu täysin riittävän oletusten ja ilmapiirin muutokseen. Monissa tapahtumissa oletukset ovat melko heteronormatiivisia ja usein ei oteta lähtökohtaisesti huomioon sitä, että jonkun kiinnostus ei välttämättä ole vastakkaista sukupuolta edustavissa henkilöissä eivätkä kaikki ole cissukupuolisia. LGBTQAI+ -yhteisön teemat eivät ole järin näkyviä korkeakoulumaailmassa, vaikka opiskelijat yrittävätkin brändätä itseään suvaitsevaisina. Korkeakoulukulttuuri kaipaisi kuitenkin reformia tiettyjen oletusten poistossa ja heteronormatiivisen ilmapiirin muuttumisessa avoimemmaksi. Yhdenvertaisuuden eteen tulisi vielä tehdä paljon työtä.

Opiskelijayhteisön lisäksi yksi suurimmista ongelmista on korkeakoulujen henkilöstön kouluttamattomuus yhdenvertaisuusasiossa. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2020 tilaaman tutkimuksen mukaan kehittämistoimenpiteet yhdenvertaisuuden parantamiseksi puuttuvat korkeakouluista lähes kokonaan. Monista epäkohdista saatetaan olla perillä, mutta korjaukset ongelmiin silti monesti uupuvat. Epätasa-arvoa ylläpidetään joka päivä, sarjalla pieniä yksittäisiä toimintatapoja ja päätöksiä. Inkeri Tanhuan tekemän selvityksen pohjalta opetus- ja kulttuuriministeriö suunnittelee laajemman selvityshankkeen käynnistämistä. Hankkeessa olisi tarkoitus haastatella korkeakoulujen toimijoita organisaation eri tasoilla ja pureutua syvemmälle tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen esteisiin ja mahdollisuuksiin.

Loppujen lopuksi korkeakoulumaailmassa on tehty paljon yhdenvertaisen kohtelun eteen, mutta huomattavasti on silti vielä työstettävää, jotta turvallisempi tila totesi jokaisen opiskelijan kohdalla. Mielestäni tärkein asia yhdenvertaisuuden toteutumisessa on heteronormatiivisen ajattelutavan poistuminen. Opiskelijajärjestöjen yhdenvertaisuusvastaaville tulisi järjestää inklusiiviskoulutuksia, ja heidän rooliaan opiskelijaympäristössä tulisi huomioda. Jos sinun järjestölläsi ei vielä yhdenvertaisuusvastaavaa ole, ota asia esille!