Blogi: Isyysvapaa on sekä isän että lapsen oikeus
20.11.2019
Perhevapaakeskustelua käydään usein vain vanhempien näkökulmasta. Puhutaan siitä, että isillä tulisi olla yhtäläinen oikeus pitää perhevapaita kuin äidillä. Tai siitä, että isät eivät syystä tai toisesta käytä perhevapaita. Helposti keskustelu muuttuu syyttelyksi niitä isiä kohtaan, jotka eivät oikeuttaan käytä tai niitä perheitä kohtaan, joissa perhevapaita ei edes haluta jakaa.
Miksi me emme lähde siitä, että itse asiassa perhevapaa on lapsen oikeus? Lapsella on oikeus kasvaa ensimmäiset kuukaudet turvallisessa ympäristössä, jommankumman vanhemman tai muun huoltajan hoivassa. Lisäksi lapsella on oikeus muodostaa molempiin vanhempiinsa yhtä vahva side sekä oppia luottamaan heihin yhtä lailla.
Mitä jos kääntäisimme ajattelutapaamme näin? Pystyisimmekö sillä nostamaan isien käyttämien vanhempainvapaapäivien määrää? Vaikka tasa-arvoisen vanhemmuuden tärkeydestä puhutaan koko ajan enemmän, edelleen ajatellaan laajasti, että äiti on paras henkilö hoitamaan pientä lasta. Pitäisikö kuitenkin ajatella, että pienestä lapsesta huolehtii parhaiten turvallinen aikuinen sukupuolesta riippumatta?
Pohjoismaiden ministerineuvosto julkaisi viime viikolla raportin, jossa todetaan että suomalaisisät käyttävät merkittävästi vähemmän isyysvapaita kuin muut pohjoismaiset isät. Raportissa todetaan myös, että Suomessa on Pohjoismaista eniten sellaisia isiä, jotka eivät käytä lainkaan perhevapaita. Kelan tilastojen mukaan vain 10 % vanhempainpäivärahoista maksetaan isille, ja samat tilastot osoittavat, että 25 % isistä ei pidä lainkaan isyysvapaata.
Miksi me edelleen ylläpidämme niin työelämässä kuin laajemminkin yhteiskunnassa rakenteita, jotka kohtelevat vanhempia eriarvoisesti? Esimerkiksi lähes kaikissa työehtosopimuksissa isyysvapaista maksetaan palkkaa vain kuudelta päivältä, kun äitiysvapaasta palkanmaksuvelvollisuus on yleensä kolme kuukautta.
Jotta isien osuus perhevapaista kasvaa, Suomi tarvitsee perhevapaauudistuksen – se on selvä asia. Rakenteiden ja järjestelmien muuttaminen ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitsemme myös asennemuutoksen yhteiskuntaan. Lisäksi meidän tulisi tehdä työelämässä toimia, jotka edistävät hoivavastuun jakamista. Syyllistämisen sijaan tarvitaan kannustusta ja rohkaisua. Tarvitaan aitoja toimia ja keinoja, jotka kannustavat isiä käyttämään heille kuuluvan oikeuden osallistua lapsensa vauva-arkeen.
Vanhempainvapaiden käyttö on myös isien oikeus. Oikeus osallistuviin vanhempiin taas on lapsen oikeus!