Jos nyt pitäisi veikata, niin henkilökohtaisesti arvelen tämän hallituksen istuvan täydet neljä vuotta. Hallitusohjelma on hallituspuolueiden näkökulmasta niin hyvä, ettei sitä hevillä uhrata. Kokoomuksen työmarkkinauudistukset, perussuomalaisten maahanmuuttokysymykset ja kristillisdemokraatit puolestaan ovat saaneet kädenjälkensä heille tärkeisiin asioihin, kuten alkoholipolitiikkaan. Jos joku hallituspuolueista kipuilee pahiten, se lienee RKP. Hallituksesta lähdöllä ei loputtomasti voi uhkailla, sillä tulijoitakin heidän tilalleen olisi. Voisiko RKP:n tilalle tällaisessa tilanteessa marssia jopa Keskusta?

Pääministeripuolue on kuitenkin saanut niin paljon mustetta hallitusohjelmaan, että se rikkonee ihan ennätyksiä. Siksi onkin hyvä keskittyä hallitusohjelman työmarkkinakirjauksiin, jotka koskettavat kaikkia työikäisiä suomalaisia. Niissä on paljon ymmärrettäviä uudistuksia, kuten työttömyysturvan uudistaminen. Tosin siinä on nähdäksemme pieni painovirhe ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehdon osalta. Se kannattaisi sitoa työuran kestoon, eikä vain tuplata työssöoloehdon täyttymistä puolesta vuodesta vuoteen.

Paikallisen sopimisen kirjausten linjat olivat odotetunlaiset, mutta tuskin kukaan arvasi, että hallitus haluaa ehdoin tahdoin lähteä rikkomaan toimivaa mallia. Paikallisen sopimisen laajentaminen nykyisestään on kannatettava, jos se rajataan alle 10 henkilöä työllistäviin yrityksiin.

Sitten ne hankalammat työelämäkirjaukset. Lakko-oikeuden rajaaminen ja yksilöiden sakottaminen sen rikkomisesta liittojen sijaan. Tavoite ei kuulu demokratiaa kunnioittavien sivistysvaltioiden ajatusmaailmaan ja on todennäköisesti myös useiden kansainvälisten sopimusten vastainen. Lakko on työntekijälle aina lakko, oli sen muoto mikä hyvänsä - laillinen tai laiton. 

Ensimmäisen sairaslomapäivän karenssi on niitä asioita, joista todennäköisesti hallitus tulee luopumaan, sillä karenssin vaikutukset tulee olemaan juurikin päinvastaiset kuin mitä halitus tavoittelee. Hallitusohjelmaan kirjattujen työelämäuudistusten osalta on kovin vähän - jos ollenkaan - nähty laskelmia, miten ne vaikuttaisivat työllisyyden kasvuun positiivisesti.

Eniten huolestuttaa pitkäjänteisen työelämän kehittämisen tulevaisuus. Nykyhallituksen linja eroaa merkittävästi edellisen hallituksen linjasta ja pahimmillaan se johtaa ns. jojo-malliin, jossa neljän vuoden välein äänestetään siitä, kuka laskee tai nostaa vaikkapa työttömyysturvan työssäoloehdon kestoa. Olemme siis siirtymässä vakaasta työmarkkinasta poukkoilevaan työmarkkinapolitiikkaan, johon poliitikot entistä enemmän tuovat impulsseja poliittisesta ilmastosta riippuen. Eikä hallitusohjelman voi ainakaan väittää lisäävän luottamusta työntekijöiden ja työnantajien välillä. Normaalisti työsuhdeturvan heiketessä vastinparina lisätään turvaverkkoja. Nyt turvaverkosta otetaan poimuja rajusti pois ja työsuhdeturva halutaan käytännössä poistaa.

Palkansaajat varmasti tuovat oman viestinsä ja mielipiteensä esiin muun muassa irtisanomissuojan dramaattisesta heikentämisestä, sairasaikojen leikkaamisesta sekä aikuiskoulutustuen lopettamisesta. Syyskausi näyttää, miten hallituksen rivit pitävät. 

Tänä kesänä ei välttämättä ole tarpeen mennä huvipuistojen laitteisiin, kun jo pelkästään hallitusohjelman kirjaukset saavat sykkeen nousemaan. Todennäköisesti sama vuoristoradan ja kummitusjunan yhdistelmä jatkuu, kun hallitus aloittaa syyskaudella työnsä todenteolla.