Metsäteollisuus ry ilmoitti lokakuun alussa irtautuvansa valtakunnallisista työehtosopimuksista, niiden sijaan alan työehdoista sopiminen toteutetaan työpaikoilla. Päätös on herättänyt paljon keskustelua ja arvioita sopimusjärjestelmän tulevaisuudesta.

Päätöstä on perusteltu paikallisen sopimisen tarpeella, mutta itse asiassa neuvottelujen siirtäminen kokonaisuudessaan suoraan yritystasolle vähentää paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Etenkin jos työelämän joustoista halutaan sopia toisin, kuten esimerkiksi työaikaan liittyvistä joustoista.

Työsopimuslaki määrää (TSL 13:7.1), ettei edellä mainituista säännöksistä voida poiketa millä tahansa työehtosopimuksella, vaan sen on oltava työnantajien ja -tekijöiden valtakunnallisten yhdistysten tekemä. Näin ollen paikallisesti työnantajan ja työpaikan ammattiosaston välisellä työehtosopimuksella ei voida poiketa kyseisistä säännöksistä. Niistä poikkeaminen ei ole mahdollista edes yrityskohtaisella työnantajan ja valtakunnallisen työntekijöiden yhdistyksen välisellä työehtosopimuksella. Työtuomioistuin on tulkinnut samankaltaista työaikalain 40 §:n säännöstä siten, että poikkeamisoikeutta ei ollut myöskään yksittäisellä yrityskohtaisella työntekijöiden yhdistyksellä (TT 2004-1).

Yksinkertaistettuna Metsäteollisuuden irtautuminen työehtosopimuksista tarkoittaa muun muassa kaikkien työaikajoustojen ja sairausaikojen poistumista alalta. Paikallisella tasolla käytännössä voidaan sopia toisin vain palkoista, bonuksista ja esimerkiksi työaikapankista. Tosin työaikapankin osalta mahdollisuus sopia toisin paikallisella tasolla avautui tänä vuonna voimaan tulleen uuden työaikalain myötä.

Asiaan liittyen herää heti muutamia kysymyksiä:

1. Maan hallitus pohtii parhaillaan lainsäädännöstä toisinsopimisen mahdollisuuksia paikallisella tasolla. Millä fokuksella Metsäteollisuuden päätöksen jälkeen tällainen työ voi jatkua? Miksi esimerkiksi työntekijäjärjestöt hyväksyisivät jatkossa sellaisia esityksiä, joka vie lainsäädännöstä poikkeavan toisinsopimisen paikalliselle tasolle huomioiden edellä kuvattu tilanne?
2. Millä konkreettisella tavalla metsäteollisuuden yrityksissä käydään sopimusneuvottelut, kun työehtosopimuksista on luovuttu? Mikä on taustalla olevien liittojen rooli, vai käykö yritys paikallisesti henkilöstön kanssa avoimet neuvottelut?
3. Miten käy työrauhan? Jos ei sopimusta synnykään paikallisella tasolla, ei myöskään työrauhaa alan yrityksissä ole valtakunnallisen työehtosopimuksen puuttuessa. Jos alan yksittäinen yritys on jumissa neuvotteluissaan ja muut taas saaneet sopimukset kuntoon, voivat mahdolliset työtaistelutoimet näkyä vain yhdessä yrityksessä, millä on vaikutusta markkinatilanteeseen.
4. Lisääntyisivätkö myötätuntolakot? Vaikka paikallisella tasolla neuvotellaan, on työntekijäliitoilla edelleen mahdollisuus painostustoimiin yksittäisissä yrityksissä tai koko alalla – riippumatta siitä, kuinka monessa yrityksessä talokohtaiset työehtosopimukset on solmittu. Ja tämä siis on ihan laillista.
5.  Miten neuvottelujen voimasuhteen jakaantuvat? Kun pöydässä on vaikeita asioita, jääkö työnantajan valttikortiksi tehtaan sulkeminen, ”jos sopimus ei miellytä työntekijäosapuolia”? Tällä taktiikalla paikallinen sopiminen on sopimisen sijaan sanelua.
6. Kuinka palkankorotuksista neuvotellaan? Nykyisellä järjestelyllä palkankorotukset ovat olleet maltillisia ja koko alalle samat. Kuinka voimakkaasti palkkahaitari kasvaa alalla ja siirrytäänkö kokonaan ns. osinkomalliin, jossa hyvinä aikoina maksetaan palkankorotuksia ja huonompina vuosina palkkoja leikataan reilusti?
7. Ja jos lopulta halutaan työelämäjoustoja, silloin on varmasti myös valmiutta sopia työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välillä esimerkiksi paikallisen sopimisen valtuutusketjusta?

Epäilemättä ennen päätöstään Metsäteollisuus on näitä kysymyksiä pohtinut monen muun asian lisäksi. Nähtäväksi jää, miten nämä kysymykset käytännön tasolla ratkotaan alan yrityksissä ja käydäänkö neuvottelut ilman vahvaa liittotason koordinaatiota oikeasti työpaikoilla.  

Julkista keskustelua seuratessa ei voi välttyä ajatusleikiltä; jos palkansaajajärjestöt ilmoittaisivat vastaavasta muutoksesta, kiiteltäisiinkö ay-liikettä paikallisen sopimisen edistämisestä? Vai olisiko yleisen mielipiteen mukaan kyseessä provokaatio, jolla ay-liike haluaisi purkaa palkkamalttia, rikkoa työrauhaa, lisätä henkilöstöedustajien valtaa ja jopa saada mahdollisuuden kiristää yksittäisiä yrityksiä? Epäilen, ettei tällaisella ilmoituksella kiitosta palkansaajille olisi satanut.

Kysyn vielä yhden kysymyksen; jos ei huomioida palkkojen alentamista tai työsuhteen ehtojen heikentämistä, niin mikä on se tärkein työantajan ajama asia, josta paikallisesti pitäisi voida toisin sopia?

Teksti ja lisätiedot: