Perhevapaajärjestelmän uudistamisen tarve on ollut jo vuosia ilmeinen ja eduskunta sai käsiteltäväkseen uudistuneen mallin (16.9.2021), jonka on määrä tulla voimaan elokuussa 2022. Taustalla on tasa-arvoisuuden lisääminen, mikä on erittäin tervetullut asia.  

Uudistettu malli sisältää hoivavastuun tasaisemman jaon molempien vanhempien kesken. Kummallakin vanhemmalla olisi oikeus reilun kuuden kuukauden vanhempainrahakauteen, josta on mahdollista siirtää korkeintaan 2,5 kuukautta toiselle vanhemmalle.

Työelämän tasa-arvon edistämisen näkökulmasta uuden mallin esteeksi muodostuu käytännössä työ- ja virkaehtosopimusten määräykset, jotka nojaavat nykyiseen perhevapaajärjestelmään. Näissä määräyksissä on yleisimmin sovittu kolmen kuukauden palkallisesta vanhempainvapaista äideille ja vastaavasti isille viikon pituisesta jaksosta. Jotta uusi perhevapaajärjestelmä saadaan oikeasti toimimaan tavoitteiden mukaisesti, niin myös työehtosopimustasolla on nostettava molempien vanhempien palkalliset jaksot samalle tasolle.

Neuvottelupöydissä on nyt ainutkertainen mahdollisuus ottaa lähihistorian suurin harppaus tasa-arvon edistämiseksi. Jos myös työehtosopimuksiin kirjataan samanpituiset palkalliset jaksot molemmille vanhemmille, se ratkaisisi osaltaan esimerkiksi palkkatasa-arvoon ja määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamiseen liittyviä ongelmia. Tällä hetkellä nämä haasteet kohdistuvat pääsääntöisesti nuoriin naisiin.

Miesvaltainen vientiteollisuus voisi toimia tässä suunnannäyttäjänä, kun se jo nyt on vakiinnuttanut paikkansa palkankorotustason yleisen linjan muodostajana. Vai ottaako tässä vahvan roolin keväällä julkinen sektori?

Nykyiset kirjaukset sopimuksissa eivät ole tasa-arvoisia ja voi pohtia, ovatko ne edes lain mukaisia tasapuolista kohtelua tarkastellessa. Joka tapauksessa tämä on epäilemättä sopimuskierroksen mielenkiintoisin yksittäinen työehtokysymys.

Se, onko lopputulos se, että molemmille vanhemmille palkallinen kausi on 3 kuukautta molemmille, jää nähtäväksi - voisihan se olla jotain muutakin?