Tekoäly tulee muuttamaan etenkin tietopohjaista asiantuntijatyötä. Rutiinitehtävien siirtyminen tekoälylle haastaa miettimään, miten työt järjestetään fiksusti uudella tavalla.

Korkeakoulutettujen asiantuntijoiden työhön on aina kuulunut luovuus: yhdistellään asioita, sovelletaan omaa tietoa vaihtuviin tilanteisiin, omaksutaan tarpeen mukaan uutta tietoa ja keksitään ratkaisuja ongelmiin.

Toisaalta useimmissa asiantuntijatehtävissäkin on jokin määrä rutiininomaista työtä, joka ei ole erityisen luovaa. Jos tällaiset tehtävät vielä ovat helposti seurattavissa ja mitattavissa, ne voi mahdollisesti ulkoistaa generatiivisille tekoälymalleille, jotka tuottavat uutta sisältöä oppimalla aiempien aineistojen pohjalta.

– Tekoäly poistaa esimerkiksi ICT-alalla monia rutiineja ja vapauttaa asiantuntijoita syvällisempään ongelmanratkaisuun, sanoo Tradenomien erityisasiantuntija Joonas Kopra.

Äkkiseltään ajateltuna tämä saattaa kuulostaa pelkästään hyvältä asialta: Mainiota, jos tekoäly huolehtii pakkopullasta ja ihmiset voivat keskittyä mielenkiintoisiin töihin. Näköpiirissä onkin paljon myönteisiä mahdollisuuksia, mutta kysymys on siitä, miten rutiineista vapautuva aika käytetään. Kopra muistuttaa kehityksen toisesta puolesta:

– Rutiinitöillä on työpäivän sisällä myös keventävä ja palauttava vaikutus, koska ne tarjoavat taukoja. Jos ihminen tekee tuntikausia putkeen luovaa ja vaativaa työtä, se kuormittaa aivoja, vaikka työ sinänsä olisi kiinnostavaa. 

OSAAMISEN KEHITTÄMINEN ENTISTÄ TÄRKEÄMPÄÄ

Tekoälyn aiheuttaman muutoksen mittakaavan ja vauhdin ennustaminen on tietenkin vaikeaa, mutta iso kuva vaikuttaa selkeältä: luovan työn osuus lisääntyy. Tämän tulee näkyä myös asiantuntijoiden kollektiivisessa edunvalvonnassa.

– Jollain tavalla työn muutos on huomioitava työehtosopimuksissa, sanoo Kopra.

Tradenomit ja heitä edustava neuvottelujärjestö YTN ovat muutenkin arvostelleet työehtosopimuksia siitä, että ratkaisuja on tehty raha edellä, pääasiassa palkankorotusten tasoon keskittyen. Suurimpana syynä tähän on ollut työnantajien haluttomuus neuvotella työelämän laadullisista kysymyksistä.

– Laadulliset asiat pitäisi nostaa työmarkkinapöydissä enemmän keskusteluun. Varsinkin asiantuntijoilla on työssään jatkuva tarve kehittää ja päivittää omaa osaamistaan, ja voi ennakoida, että tekoälyn takia tämä tarve tulee vielä korostumaan. Yritysten muutoskyky perustuu siihen, että henkilöstön osaaminen on ajan tasalla.

Monella työpaikalla tilanne on kuitenkin se, että osaamisen kehittäminen jää toistuvasti kakkoseksi, kun ”oikeat työt” priorisoidaan sen edelle, tai mikäli koulutusta tarjotaan, se on luonteeltaan liian geneeristä.

Tekoäly vähentää hallinnollista työtä

Jukka Niittymaa työskentelee luovan toimiston Sherpan tekoäly- ja innovaatiojohtajana. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa siitä, miten generatiivinen tekoäly vaikuttaa viestintään.

– Tekoälyn mahdollisuudet luovassa työssä, viestinnässä ja markkinoinnissa alkoivat kiinnostaa minua reilut kymmenen vuotta sitten. Aluksi luin siitä kaiken materiaalin, mitä käsiini sain. Kiinnostuksesta tuli sitten ammatti.

Hänen mukaansa tekoäly saattaa muuttaa melkoisesti esimerkiksi myyntiä tekevän tradenomin työtä. Edelläkävijäorganisaatioissa ollaan jo nyt pitkällä kehityksessä. 

Tekoälyn mahdollisuudet luovassa työssä alkoivat kiinnostaa Jukka Niittymaata reilut kymmenen vuotta sitten.

– Tekoälyagentti voi jo tehdä prospektointia ja arvioida liidejä. Näin ihmiselle vapautuu aikaa vaativampien myyntimahdollisuuksien kartoittamiseen, ja hän voi mennä paremmin valmistautuneena asiakastapaamisiin. Tekoäly pystyy myös tekemään tarjousten valmistelua ja täyttämään lomakkeita, tekemään muistiinpanoja ja luomaan niistä raportteja, eli hallinnollinen humppa jää asiantuntijoilta vähemmälle.

Hän uskoo, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa tekoälylle voidaan antaa merkittävä siivu asiakasyhteistyöstä. Ihmistä simuloivien tekoälysovellusten kehittyminen on tässä tärkeässä roolissa.

– En minä kuitenkaan tekoälyagentteja laittaisi avainasiakkuuksia hoitamaan.

Oma kysymyksensä on se, kuinka tekoäly vaikuttaa osaamistarpeisiin, koulutukseen ja yritysten rekrytointeihin. Perinteisesti on ollut niin, että työuraansa aloittelevat nuoret tekevät yksinkertaisempia töitä ja kokemuksen karttuessa siirtyvät vastuullisempiin tehtäviin.

– Mutta jos tekoäly ja algoritmit tekevät niitä juniorihommia, niin mistä meille sitten kasvaa senioreita?

Tekoälyn käytön lisääntyminen vaatii SOPEUTUMISKYKYÄ SEKÄ YRITYKSILTÄ ETTÄ YKSILÖILTÄ

Vaikka tekoäly tarjoaa mahdollisuuksia, Niittymaa tunnistaa myös riskit. Hän epäilee, että ihmisillä on vaikeuksia sopeutua tilanteeseen, koska murros tulee olemaan niin suuri ja nopea.

– Ihminenkin on algoritminen. Kun on saatu jokin luuppi [=toistorakenne] haltuun, niin sillä mennään. Jos täytyy oppia uusia luuppeja ja hylätä vanhat, niin harmittaahan se.

Hän ei pidä myöskään selvänä, että asiantuntijat ovat valmiita luopumaan rutiinitöistä, sillä henkisellä kuormituksella on rajansa.

– Jos lasi täyttyy piripintaan kuormituksen takia, ne kognitiivisesti helpot jutut auttavat laskemaan pintaa. Mutta jos lasia täytetään raskaalla ajattelutyöllä, se valuu helposti yli reunojen. Me ihmiset olemme kuitenkin alisteisia sille, mikä on terveydentila, onko nukuttu hyvät yöunet ja niin edelleen.

Tekoäly tulee myös johtamaan siihen, että työntekijöiden välille repeää osaamiskuilu, arvioi Niittymaa. Hän kyseenalaistaa narratiivin, jonka mukaan tekoäly on kaikkien saatavissa oleva, tasapuolinen resurssi.

– Teoriassahan se on näin, mutta käytännössä on isoja eroja siinä, miten ihmiset tekoälyä osaavat käyttää. Tärkeää on myös pystyä jatkuvasti arvioimaan tekoälyn tekemisiä kriittisesti. 

Yritykset tarvitsevat strategisia tekoälysuunnitelmia. Niiden on määriteltävä tavoitteensa ja luotava mittareita, joilla onnistumisia voi arvioida suhteessa liiketoimintastrategiaan. Henkilöstölle on tarjottava mahdollisuudet koulutukseen.

– Ei niin, että hankitaan vain kaikkien käyttöön Gemini Workspace tai Copilot ja oletetaan, että asia on sillä selvä.

Työntekijöiltä puolestaan vaaditaan tekoälyn kanssa avoimuutta, ennakkoluulottomuutta ja testailua.

– On asiantuntijoiden omalla vastuulla pysyä kehityksessä ajan tasalla.

ONKO TYÖPÄIVÄN MITTA OPTIMAALINEN?

Mitkä olisivat käytännön ratkaisuja, jotka auttavat tukemaan asiantuntijoiden jaksamista? Joonas Kopran mielestä yksi mahdollinen idea olisi työaikapankin joustavampi käyttö yrityksissä; työnantaja voisi tallettaa pankkiin ylimääräisiä tunteja palautumista ja osaamista tukevaan toimintaan.

Tradenomien tavoitteena oleva kouluttautumissetelikin olisi käyttökelpoinen keino tekoälyn tuomiin muutoksiin.

– Se olisi tosin enemmän lainsäädännön kuin työehtosopimusten kautta ajettava edunvalvonta-asia.

Jopa sellaista yli sadan vuoden takaa periytyvää suomalaisen työelämän peruselementtiä kuin työpäivän kestoa voisi haastaa, miettii Kopra.

– Välttämättä se 7,5 tunnin työpäivä ei tulevaisuudessa enää palvele työelämän tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Palautunut työntekijä on paljon tuottavampi ja parempi innovoimaan.

Sopivia malleja voi etsiä työpaikkatasolla, yrityskohtaiset tarpeet huomioiden.

– Selvää on, että kun uudenlaisia keinoja haetaan, niitä on pyrittävä löytämään henkilöstön ja työnantajan yhteistyöllä.

Kirjoittanut: Mikko Nikula

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tekoälystä työpaikan tehomylly?

Tuntuuko että työtäsi johtaa tekoäly? – Mitä on algoritmijohtaminen?

Tekoäly käyttöön työpaikalla yhdessä keskustellen

Tekoälyn mukanaan tuomat muutokset vaativat uutta otetta myös edunvalvontaan. Liity jäseneksi!