Olen syksystä asti saanut olla mukana teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusneuvotteluissa Tradenomien jäsenten edustajana. Tämä on ensimmäinen kerta kun Tradenomiliiton edustaja on ollut kyseisessä neuvottelupöydässä. Tie sopimukseen on ollut pitkä: aloitimme neuvottelut 17.9.2024 ja valmista tuli 4.4.2025, eli aikaa kului 6,5 kuukautta.

Neuvottelukulttuuri yllätti

Millainen matka on ollut? Opettavainen, ja ilmiselvästi pitkä, mutta myös välillä turhauttava. Syksyn kuluessa kävi selväksi, että kyseinen työehtosopimusneuvottelupöytä ei ole kulttuuriltaan sitä mitä odotin. On hyvin vaikea edetä asioissa, jos osapuolet eivät aidosti kuuntele toisiaan. Pöydässä sorruttiin välillä haukkumaan, syyttelemään ja vähättelemään toista osapuolta ja tavoitteita. Tällaisesta alusta on hyvin vaikea päästä siihen tilanteeseen että asioista voidaan aidosti keskustella ja sopia. Eihän asioista samaa mieltä tarvitse olla, mutta silti voi aidosti kuunnella ja hakea ratkaisua. Neuvottelu on aina tietyllä tapaa kaupankäyntiä. Jos koko neuvottelukierroksella ei puhuta sanaakaan kustannuksista tai siitä ovatko neuvotteluissa loppusuoralle päässeet tavoitteet millään tavalla tasapuolisia, on aika vaikea rakentaa jäsenistön kannalta onnistunutta ratkaisua.

Jos neuvotteluissa ei puhuta kustannuksista tai siitä ovatko tavoitteet tasapuolisia, on vaikea rakentaa jäsenistön kannalta onnistunutta ratkaisua.

Vientimalli tuo työehtosopimusneuvotteluihin lisähaastetta

Toki lisähaasteita toi myös vientimalli ja se, mikä henkilöstöryhmä työnantajan ja valtiovallan toimesta asetetaan ratkaisijan osaan. Tekstitavoitteista neuvotteleminen onnistui jossain määrin alakohtaisesti. Mutta se palkka. Kaikki muut neuvottelut seisoivat siihen asti, kunnes niin sanottu päänavaus Teknologiateollisuuden työnantajien ja Teollisuusliiton välillä saatiin sovittua. Senkin jälkeen ylempien toimihenkilöiden neuvottelut olivat tilanteessa, jossa muut alat odottivat teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden ratkaisua.

Tämä on se todellisuus, jossa me neuvottelijat joudumme eri alojen ja henkilöstöryhmien osalta tällä hetkellä luovimaan. 6,5 kuukauden neuvotteluaika on mielestäni liian pitkä. Siinä hukataan kaikkien osapuolten resursseja pitkittämällä neuvotteluja. Sopimukseen toki lopulta päästiin kuten aina ennenkin. Jäseniemme on kuitenkin hyvä tiedostaa, että myöskään tulevaisuudessa mitään ei saada pyytämättä eikä olemassa olevat työsuhteen ehdot tule säilymään niitä puolustamatta.

Myöskään tulevaisuudessa mitään ei saada pyytämättä eikä olemassa olevat työsuhteen edot tule säilymään puolustamatta.

On mielestäni kummallista, että yllä kuvatun kaltainen “neuvottelukulttuuri” vielä vallitsee. Onneksi se ei ole todellisuutta kaikissa työehtosopimusneuvottelupöydissä. Toivon, että neuvotteluja saadaan tältä osin muutettua tulevina vuosina rakentavampaan suuntaan. Onkin tärkeää hyödyntää neuvottelukierrosten välinen aika, ja luoda kulttuuria aidolle yhteistyölle ja yhdessä tekemiselle muun muassa työehtosopimuksissa sovittujen työryhmien työskentelyn kautta.

Blogiteksti: Jenni Lakso

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lakimuutos irtisanomisen helpottamisesta etenee

Luottamusmiehen rooli ja merkitys

Myös esihenkilö voi uupua – miten tunnistaa uupuminen ja hakea tukea jaksamiseen?